Ihminen on vauhdissa.
Ihminen hymyilee, auttaa, puhuu, nukkuu, selviytyy, keplottelee ja uhkaa.
Ihminen on niin liekeissä.
Ihminen suunnittelee, lupaa, valmistelee, matkustaa, pettää ja tappaa.
Joka hetki jossain ihminen tekee jotakin hyvää, kyseenalaista, surullista tai puhdasta pahaa.
Ihminen tietää ja porskuttaa vaan.
Peukalossa, tarkasti asetellun laastarin alla, kipuileva haava..
Vatsassa lentelevät perhoset, kuten aina, kun mietin mukavia.
Joku kysyisi, mikä syy lienee siihen.
Ja minä vastaisin, että oma asenne.
Perhoset tuntuvat mukavilta vatsassa.
Harmaa vaippa, uhkuen lupausta sateesta, pönöttää talojen yllä.
Laittamattomat kasvot, huolittelematon kuontalo ja hiljaisuus ympärillä ovat totuuden tila.
Kaikki on hyvin.
Innostus tarttui mukaani kaupungilta, se hyppäsi suupielistä korviin.
Vanhat oivallukseni saivat uutta väriä, ja nyt on paletissani uusia sävyjä värittämään maailmaani.
Vain hetken kulmiani kurtisti tuulilasiini jätetty viesti kaupungin pysäköinninvalvonnasta.
Satumaisema 