Kategoria: Poemie

Käsite ”Poemie” tarkoittaa runomuotoon kirjoitettua kuvausta läsnäolevasta hetkestä tai tunnetilasta, ja sen on lanseerannut kirjailija Anja Snellman.

Perhoset vatsassa,
odotuksen luoma riemuntunne
ja rikkaruohot.
Ei tämä ihana elämä jätä tänäänkään
minua kylmäksi.

 

Sade halusi sisälle,
yritti ikkunoista ja ovista.
En kuitenkaan laskenut,
sillä olin muuttanut maailmaa..
Omaani.

Heijastinliivi-työmies, kasvot likaisena, ylitti laahustaen tien vihreiden palaessa.
Työn raskaan uuvuttamana hän kulki kenties kohti seuraavaa työn sarkaa.
Joku toinen painoi väsyneenä kaasujalkaa vanhan Opelin ohjaamossa, toivoen olevansa jo kohta kotona perheensä luona.

 

Korpipolulla käveli kaksi ihmisen lasta..
Surulla ja epäuskolla oli jutustelussa sijansa.
Mutta me olimme terveitä, turvassa ja rauhassa.

 

Syksy vastaa äkäisesti takaisin ikkunasta.
Minä iloitsen ihmisessä, ihmisestä, ihmiselle.
Ei minunkaan tarvitse aina hymyillä,
vaikka olen onnellinen.

 

Puolihämärässä, suudelmista pakahtuneena.
Kahvi on tuloillaan.
Tänään mennään, kokovaloilla!

Ihminen on vauhdissa.
Ihminen hymyilee, auttaa, puhuu, nukkuu, selviytyy, keplottelee ja uhkaa.
Ihminen on niin liekeissä.
Ihminen suunnittelee, lupaa, valmistelee, matkustaa, pettää ja tappaa.
Joka hetki jossain ihminen tekee jotakin hyvää, kyseenalaista, surullista tai puhdasta pahaa.
Ihminen tietää ja porskuttaa vaan.

 

Peukalossa, tarkasti asetellun laastarin alla, kipuileva haava..
Vatsassa lentelevät perhoset, kuten aina, kun mietin mukavia.
Joku kysyisi, mikä syy lienee siihen.
Ja minä vastaisin, että oma asenne.
Perhoset tuntuvat mukavilta vatsassa.

Harmaa vaippa, uhkuen lupausta sateesta, pönöttää talojen yllä.
Laittamattomat kasvot, huolittelematon kuontalo ja hiljaisuus ympärillä ovat totuuden tila.
Kaikki on hyvin.