Sanoit minulle kauan sitten hymyillen,
että palan suurella liekillä.
Olet minulle edelleen hyvin rakas ja läheinen.
Kauan tarvittiin aikaa,
että käsitin lausahduksesi syvemmän merkityksen itsessäni.
Ymmärsin viimein,
että suuri liekki on roihunnut sisälläni aina,
ollen välillä näkyvämpi ja toisinaan himmeämpi,
oma sisäinen Belenokseni.
Synkkinä hetkinä pelkäsin,
että palaisinko itse liekkini mukana,
tai voisiko se vain yhtäkkiä sammua pois,
jättäen minut kylmäksi..
Varmoin askelin olen siitä huolimatta palavaa soihtuani kantanut ja omaksunut sen omaksi voimakseni,
joka kyllä jaksaa palaa oman ikuisuuteni verran.
Kiitos, että silloinkin hymyilit.
Satumaisema 