Hyvä, että meillä Suomessa käydään keskustelua, otetaan kantaa, kirjoitetaan artikkeleita, julkaistaan lukuisia tieteeseen ja journalismiin perustuvia tutkimuksia, pidetään seminaareja ja debatoidaan monista suurista ja tulevaisuutemme kannalta hyvin kriittisessä asemassa olevista asioista.

Mieleeni tulee heti muutama ajankohtainen esimerkki, kuten heikko taloustilanne, johtajuus, työssäjaksaminen, mielenterveys, tasa-arvo ja ihmisoikeudet, pakolaistilanne, työttömyystilanne, kilpailukykysopimus, Sote-uudistus, ilmastonmuutos, eläinten oikeudet sekä tietysti digitalisoituminen ja sen kautta syntyneet mahdollisuudet tai uhkakuvat.

Listaltani unohtui aivan varmasti jotain tähdellistä eikä se ole prioriteetti- tai missään muussakaan järjestyksessä, vaan kysymys on yksinkertaisesti siitä, että tällä hetkellä isossa kuvassa on monta elintärkeää ja kiireellistä päätöksentekoa vaativaa asiakokonaisuutta.

”Meidän on kyettävä rakentamaan omaa yhteiskuntaamme edelleen kestävään, inhimilliseen ja kilpailukykyiseen suuntaan”

Nämä jo vauhdikkaasti osin ongelmiksikin muuttuneet haasteet eivät yksinomaan koske vain meitä suomalaisia ja meidän hyvin pientä kansaamme täällä korvessa, vaan niistä suuri osa koskettaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta ja jokaista planeetta Maan kolkkaa omine kansalaisineen ja valtio- tai hallintomuotoineen. Kuitenkin ja koska me olemme osa ihmiskuntaa sekä osana tätä nykyistä, länsimaisessa sivilisaatiossa toistaiseksi vallitsevaa hyväosaisuutta, meidän on kyettävä rakentamaan omaa yhteiskuntaamme edelleen kestävään, inhimilliseen ja kilpailukykyiseen suuntaan. Se ei ole helppo tehtävä millekään porukalle, eikä minullakaan yksittäisenä kansalaisena ole antaa yhtään vedenkestävää kokonaisratkaisuehdotusta mihinkään yllä luettelemistani haasteista.

”Ja jottei jäisi aivan liikaa tulkinnanvaraa, niin tarkoitan lieveilmiöillä esimerkiksi kiusaamista”

Siitä olen kuitenkin täysin varma, ettei mikään käsissämme olevista ongelmista ratkea meille suotuisasti esimerkiksi eripuraa kylvämällä, kadehtimalla, kiusaamalla, pelottelemalla, valehtelulla, vähättelyllä, ahneudella, syrjimällä, ilkeilyllä, lietsomalla, syyllistämällä, väkivallalla tai vain lakaisemalla maton alle. Nämä karuiltakin tuntuvat lieveilmiöt ovat kuitenkin kotikonnuillamme totta ja osalle ihmisistämme jokapäiväistä arkipäivän piinaa.

Ja jottei jäisi aivan liikaa tulkinnanvaraa, niin tarkoitan lieveilmiöillä esimerkiksi koulu- netti- tai työpaikkakiusaamista, valta – tai virka-aseman väärinkäyttöä, pelolla johtamista, yhteiskunnastamme syrjäytyneitä nuoria tai vanhuksia ongelmineen, öykkäröintiä somessa, perustelematonta maahanmuuttovastaisuutta eli rasismia, työelämän ulkopuolelle aivan liian varhain jääneitä, eri vähemmistöryhmiin kohdistuvia vihanilmaisuja tai yksittäisiin henkilöihin kohdistuvia julkisia loukkauksia.. Tämä inhorealistinen listaus voisi jatkua tästä vielä harmittavan pitkään, joten en edes halua jatkaa. Mutta pointtini lienee jo selvä.

Vaatii voimakasta aivokapasiteettia kääntää mielen vipua

Tässä siis kuljetaan niillä alueilla, joissa minä pystyn vaikuttamaan. Ja sinä. Me. Yhdessä.
Ei se toki helppoa ole, vaan vaatii voimakasta aivokapasiteettia kääntää mielen vipu sellaiseen asentoon, jossa ymmärrys oman ylivoipaisuuden rajallisuudesta tulee itselle selkeäksi ja ympärillä olevien kanssaeläjien merkitys kasvaa positiivisen ajattelun sekä asenteen kautta palkitsevaksi ja tärkeäksi.

Miksi? Miten? Missä? – Kolmen kysymyksen patteristo, jota haluan hieman avata

Jos haluamme olla mukana myös seuraavan globaalin hyvinvointiyhteiskunnan valioliigassa, meidän on ymmärrettävä, että kyseessä on joukkuelaji. Ja me Suomen rajojen sisäpuolella asuvat kansalaiset olemme se tiimi, joka on seuraavalla kisakaudella joko selviytyjien joukossa kisaamassa uusista lokaaleista ja kansainvälisistä innovaatioista luoden kehitystä, tai sieltä ulkona kuljeskelemassa peräkanaa heikkojen ja jostain muualta kajastavien valonrippeiden armoilla, taistelemassa tukipaketeista heikentyneen neuvotteluaseman turvin.

Kuten missä tahansa menestyvässä joukkueessa, tai organisaatiossa, mukana on enemmistönä jäseniä jotka ymmärtävät sekä oman että toistensa roolin ja vastuun, eli merkityksen ja arvon, yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Voitokkaassa tiimissä vallitsee myös hyvä yhteishenki ja siinä työskentelee taitavat valmentajat ja johto. Kunnioitus, keskinäinen luottamus, kiitollisuus, kannustus, vilpitön halu auttaa sekä usko, toivo ja jopa rakkaus kuuluvat hyvin ymmärrettyihin ja usein konkreettisesti käytettyihin metodeihin tällaisessa lyömättömässä unelma-jengissä. Näillä toimintamalleilla on muuten uskomaton vaikutus huolentäyteisen hukka-ajan muuttamisessa tehokkaaksi luovuudeksi ja toiminnaksi.

En ainakaan itse ole koskaan ollut sellaisessa menestyvässä yhteisössä, jossa voitto olisi saavutettu epärehellisin tai kyseenalaisin keinoin, muiden kustannuksella tai ainoastaan omat intressit edellä. Ja olen muuten saanut olla mukana monessa; sekä voittajissa että vähän kehnommin menestyneissä.

Uskon koko sydämestäni ja tähän saakka kaiken kertyneen ymmärrykseni turvin, että omaamalla rohkeutta tuoda julki omia ajatuksia, tarvittaessa kritisoida rakentavasti, puuttua epäkohtiin ja vääryyksiin ympärillämme sekä kannustaa omaan vaikutuspiiriimme kuuluvia kanssaihmisiä positiivisuuteen ja sille otollisen ilmapiirin luomiseen, teemme palveluksen sekä itsellemme että toisillemme. Voimme saavuttaa sen kaltaisen yhteiskunnan, organisaation tai tilan, jossa on mahdollista löytää ratkaisuja juuri niiden asioiden läpiviemiseen, joilla on kukoistavan tulevaisuutemme kannalta oikeasti merkitystä.

Toivon jokaiselle tässä missiossa mukana olevalle voimaa, uskoa, rakkautta ja sisua – Ihan jokaiseen päivään ja jokaiseen tilanteeseen!