Joskus sukeltelen sinisävyisen sieluni syvissä vesissä..
Annan välillä pohjavirran viedä, vapaasti keinuttaa kehoni paikkoihin, jossa en ole koskaan käynyt..
Hyräillen korkeankaunista säveltä, kuljen yhä kauemmas ja kauemmas..
Siellä sanoja ei tarvita eikä niillä ole merkitystä.
Olevaisuuteni jokainen kohta palaa halusta tuntea värisevän sieluni laulun, aina sen kauneimman..