Käsite ”Poemie” tarkoittaa runomuotoon kirjoitettua kuvausta läsnäolevasta hetkestä tai tunnetilasta, ja sen on lanseerannut kirjailija Anja Snellman.
Blogi
Katselen sinua ja kuulen kuinka yrität kertoa tärkeyksiä. Kuuntelen lauseitasi ja ymmärrän ettet kerro mitään suoraan.
Et pyydä, et välitä etkä kaipaa.
Ajattelet syviä ja luulet että muutkin. Odotat vastauksia koska luulet jo kertoneesi kaiken.
Eivät ajattele, eivät ymmärrä sinua, eivätkä vastaa sillä sinä kerrot kaiken sivulauseissa.
Katselen sinua ja näen että yrität etsiä yhteyttä. Seuraan katsettasi ja huomaan että se kääntyy aina pois juuri ennen kohtaamista.
Tunnet suuria ja luulet että muutkin. Toivot silmiesi löytävän vastaparin koska luulet katsoneesi suoraan kohti.
Eivät tunne, eivät näe sinua, eivätkä katso takaisin sillä sinä katsot itse sivusilmällä.
Aikaa on kulunut riittävän kauan, sillä sinä olet minä nyt.
Vuosikymmenten jälkeen uskallat puhua kokonaisilla lauseilla. Uskallat pyytää, välittää ja kaivata. Ja nyt katsot suoraan silmiin.
Katsoin perässämme juoksevia pieniä aurinkomaan lapsia, jotka luulivat että meillä on kaikkea.
Katselin heidän sädehtiviä silmiään, joista kipunoi voimakas riemu, toivo ja tahto.
Kuuntelin heidän kirkkaina raikuvia ääniään, jotka hiljalleen kaikkosivat kauemmas taakse.
Äänet, jotka aukeaisivat pian uusille tulijoille, yhtä voimakkaina ja lähtemättöminä.
Kyyneleet vierivät hetken silmäkulmastani, enkä silloin saanut kunnolla tunteesta kiinni. Tarvittiin vuosia että ymmärtäisin edes vähän.
Katselinhan perässämme juoksevia pieniä aurinkomaan lapsia, jotka luulivat että meillä on kaikkea.
En olisi niinkään huolissani siitä mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, vaan enemmänkin siitä millainen vaikutus minulla on siihen mitä muut ihmiset ajattelevat itsestään.
Missä jokin loppuu ja toinen alkaa?
Jokaisella tarinoistamme on valonsa varjoineen, nautintonsa kärsimyksineen, rakkautensa vastavoimineen ja lopulta sielu, joka värisee … alku ja loppu. Tämä on yksi tarinoistani, tai oikeammin vain eräs osa siitä.
Jatka lukemista ”Missä jokin loppuu ja toinen alkaa?”
Ajatuksiani ylpeydestä, Pride –viikosta ja ymmärryksestä sekä lopuksi pikkuruinen manifesti
Kysymys ei Pride -viikolla ole ylpeydestä siinä perisuomalaisessa ja pahamaineisessa kontekstissa, jonka tuntemisen välttelemiseen meitä joitain aikalaisia pienestä pitäen haluttiin kasvattaa.
Jatka lukemista ”Ajatuksiani ylpeydestä, Pride –viikosta ja ymmärryksestä sekä lopuksi pikkuruinen manifesti”
Uskalla tehdä näkymättömästä näkyvä – silloin se on olemassa
Älä missään tapauksessa lue seuraavaa kirjoitustani, jos olet lukenut jo mielestäsi aivan liikaa ja liian monta julkaisua koskien seksuaalista ahdistelua tai hyväksikäyttöä. Tai jos ärsyynnyt naisasioista tai jo pelkästään nimeni näkeminen aiheuttaa sinussa epämiellyttäviä tunteita. Tai varsinkaan siinä tapauksessa, jos et jaksa pitkiä vuodatuksia tai mielestäsi #metoo – kampanjakin oli jo ihan liikaa.
Nyt olen varoittanut joten jos jatkat niin teet sen täysin omalla vastuullasi.
Oman elämäni oivallus
Minut on kasvatettu niin, että työ on ollut yksi niistä suurimmista arvoista, jotka meitä ihmisiä määrittelee. Jatka lukemista ”Oman elämäni oivallus”
Kun viimein koittaa se väistämätön hetki,
jolloin päivä kääntyy iltaan,
kesä taittuu syksyyn
tai viimeinenkin on kumottu..
Silloin on hyvä tietää ja tuntea,
kuka vieressä kulkee.
Olen hyvin tietoinen siitä, että saatan vahingossa loukata jotakuta jollakin, mitä sanon, teen tai tavallani toimia tai vaan olla ja elää..
Otan tietoisen riskin olemalla minä.
Itsekin saatan välillä kimpaantua muiden sanomisista, tavoista tai tekemisistä.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heidän täytyisi muuttaa jotakin tai muuttua itse miellyttääkseen minua..
Silloin minun itseni tulee miettiä mittasuhteita ja asenteita.
Siis omiani.
Ja vasta sitten, kun totean niiden olevan omassa totuudessani oikealla tolalla, olen valmis päättämään.
Joko muuttumaan itsessäni tai hyvästelemään.
Se on hinta siitä, että olen onnellinen minä.
Pelkän egonsa varassa roikkuva johtaja surkastuu ajan kuluessa omaan pelkuruuteensa
Koska meneillään oleva ajanjakso on aiheesta keskustelulle suotuisa, päätin sen pintaa hieman raapaista
Oletko työelämässä törmännyt ikäviltä tuntuviin tilanteisiin, joissa ainoa reaktiosi on ollut jäädä hämmennyksen tai pelon vallassa paikoillesi ihmettelemään juuri tapahtunutta, tai olet hoitanut itsesi pois tilanteesta mahdollisimman nopeasti
ja ihan millä tahansa verukkeella, tai olet sanonut jotakin sellaista, jota olet myöhemmin katunut?
Satumaisema 